Tainan elämää

Tämä on Tainan tarinan jatkoa

Valkoisen Tilan blogista.

 Teksti ja kuvat ovat Tainan.

No niin moi kaikki,

mä oon Taina ja ajattelin 

tässä kertoa kaikille,

mikä on mun elämässäni tärkeintä.

Oon lapsesta asti elänyt

Raamatun kertomuksiin ja 

kristittyyn kulttuuriin upotettuna

uskovaisessa kodissa,

mikä on ollut elämässäni iso siunaus

ja tehnyt lapsuudestani turvallisen.

Mutta vaikka lapsuudenuskon sanotaan

olevan ihanaa,

niin todella ihanaa on mun mielestäni

ollut se, kun on itse

tajunnut Raamatun sanoman

ja sen, mitä Jeesus oikeasti

merkitsee.

Ei ole mitään heppua pilven päällä,

ei enkelit ole pulleita vauvoja

vaaleansinisillä siivillä,

ei rajoitu Jeesus mihinkään 

iltarukouksiin

tai kirkon kaavoihin..

Tajusin jossain vaiheessa, että

Jeesus on todellinen

ja haluaa olla läsnä mun elämässä.

Tämä elämä on kuin esinäytös,

jonka luonnollinen jatkumo 

olisi taivaassa.

Taivaassa on täydellistä,

ei enää vajavuuksia,

ei kyyneleitä (ainakaan surun),

on vain Jumalan läsnäolo,

se mihin ihminen on tarkoitettu,

luotu.

Mulla ei oo siis mitään menetettävää.

Kun mulla on Jeesus,

mulla on kaikki tarpeellinen.

Kaikki materiaali on turhaa,

mikään ei kestä,

jossain vaiheessa elämää kaikki

maallinen katoaa kuitenkin.

Voin turvata vain Jumalaan.

Mä haluan, että Jumala johdattaa

mun elämää.

Voihan sitä itsekin yrittää,

mutta eipä tuosta ikinä mitään tuu.

Ehkä joku "hirviän komia ura"

ja mahtava omaisuus,

jolla ei tee mitään.

Mutta kun Jeesus johtaa elämää,

siitä tulee mielenkiintoisempaa,

ja silloin kun ei ole mitään

muuta oljenkortta kuin Jeesus,

saa kokea ihmeitä.

Tämä kuulosti kuulemma kumman

positiiviselta mun suuhun,

mutta menkööt.

Ehkä tässä käy ilmi se,

että vaikka on päiviä,

tämmöisiä masentavia kotiäidin raskaita 

ja kiitoksettomia päiviä,

kuten viime päivät,

ja Jumala ja Jumalan hyvät

suunnitelmat tuntuu olevan jotain

aivan mahdotonta,

niin silti mä tiedän ja luotan

siihen lupaukseen, jossa Jeesus

lupaa olla meidän kanssamme

joka päivä maailman loppuun saakka.

Jokaisella meillä on koetuksemme.

Usko koetellaan,

ja se koettelemus voi menetysten

tai kuolemien sijasta

olla vaikka vain masentavaksi

käynyt arki.

Hanna sanoo lopuksi

suuren kiitokset Tainalle!

Rukoilen Tainan puolesta,

rukoilkaa tekin.

Jos haluatte ottaa Tainaan yhteyttä,

saatte minulta yhteystietoja.

Tuttu ääni

Viime viikonloppuna kuulin 

kolme kertaa seuraavan

raamatunpaikan:

"Minun lampaani

kuulevat minun ääntäni,

ja minä tunnen ne,

ja ne seuraavat minua."

Joh 10:27

kuva

Kaksi kertaa se sanottiin

mulle henkilökohtasesti.

Puolen tunnin sisällä

kaksi eri ihmistä, jotka

eivät voineet tietää,

että toinen oli sen

juuri sanonut minulle.

Tänään se tuli taas.

Neljännen kerran.

Veli Yun oli puhumassa kirkossamme

ja paikka tuli hänen kauttaan.

Täytyy alkaa varmaan miettimään

syvemmin sanojen sisältöä.

Paimenhan tarkoittaa Jeesusta

ja me olemme hänen lampaitaan.

Vertauskuvallisesti.

Olen välillä epäillyt, etten kuule

paimeneni ääntä.

Mutta onneksi kuulen.

On helpompi seurata.

Kuinka käy heidän, jotka

eivät tunnista ääntä?

Tai eivät ole edes paimenen

seurassa?

Uudessa voimassa

Kun me olemme heikkoja,

meille on aina varattu uusi voima.

Niin oli minullekin.

Jumala kutsui minut Keravalle

viime lauantaiksi

kuuntelemaan, oppimaan, vahvistumaan

ja kokemaan hyvin vahvasti 

Hänen läsnäoloaan.

 Jumala varusti minut uudella

voimalla uuteen.

Keravalla oli ylistyskoulutus,

jota oli vetämässä 

Saara & Rodrigo.

 

Upeita ihmisiä, jotka

haluavat elää jatkuvassa yhteydessä

Jumalaan ja toteuttaa

Hänen tahtoaan. 

Minun suurin ja vaikuttavin

tilanne oli se, kun

sain kokea Jumalan

rakastavana Isänä

aivan todella syvällä

ja voimakkaasti.

Se oli mykistävää.

Hän on minun rakas Isäni.

Hän näkee minut ja rakastaa minua.

Olen Hänen oma prinsessansa.

Luulin ennen tietäväni tämän,

mutta nyt voin vasta sanoa

tietäväni.

Ja kuinka vähän vieläkään tiedän.

Jumala on niin suurensuuri ja

ihmeellinen.

Tässä vielä lisää Saarasta 

ja Rodrigosta, jos haluatte 

tutustua.

täältä

ja täältä

Ei mun jalkani kanna

 kuva lainattu

Olen ollut syvässä

Jumalan puhuttelussa.

Tähtään täyteen totuuteen

ja reheelisyyteen.

Aitouteen.

Sitä Jumalakin meiltä aina odottaa.

Salatuimpaan saakka.

Välillä sitä kaikkea on vaikea 

hahmottaa oman

syntisyyden, pienuuden ja

heikkouden takia.

Ja vastaavasti meidän 

sielunmaailman vahvuuden vuoksi.

Mitä kauemmaksi ajautuu Jumalan

läheisyydestä, sen vahvemmaksi

käy ihmisen omat voimat ja äänet.

Tässä välissä haluan terottaa,

että Jumalan yhteydessä ei voi olla

ilman yhteyttä Jeesukseen.

Me käymme Jumalan luo

Jeesuksen kautta.

Älä siis ikinä uskottele itsellesi

oikopolkuja äläkä

ikinä väheksy Jeesuksen asemaa.

Eilen, kun ajelin pois talon pihasta,

joka alkoi täyttyä talon tavaroista,

joita raivailtiin,

kun perheen äiti kuoli jouluna,

ja tilanne on muutenkin vielä

horjuva,

tuska täytti sisimpäni.

Ja se koulu, jossa olen ollut,

sai taas uusia ulottuvuuksia..

Laitoin radion soimaan ja 

pyysin Jeesusta puhumaan sen kautta.

Sain tämän ja olin onnellinen.

Tajusin, että vain Hänen kosketuksensa,

Hänen rakkautensa

vie minut voittoon,

totuuteen ja

antaa ymmärrystä.

"Halusit ihmisen,

sen viat sen heikkouden."

Onneksi Jeesus tunnistaa meidät

miljoonien kilometrien päästä

ja haluaa meidät aina.

Rakkautensa vuoksi.

Me muutumme.

Hän ei.

Koskaan.

Kiire?

Hei pitkästä aikaa.

On ollu niin kiire, ettei

ole ehtinyt tänne postailla.

Toivottavasti sanoin noin

viimeisen kerran.

Olen ollut kiire-oppikoulussa

Jumalani kanssa.

Olen helposti ajatellut ajankäyttö

ja kiire asioista

niinkuin normi ihmiset yleensä.

Nyt olen alkanut löytämään

taivaallista näkökantaa asiaan, 

enkä halua luovuttaa,

ennen kuin olen viisastunut

enemmän ja saanut elämäni tasapainoon.

Yleisesti ottaen ajatellaan,

että ihminen, jolla on sata rautaa

tulessa, ansaitsee olemassaolonsa

ja rahansa.

Tuotti hän toiminnallaan hedelmää tai ei.

Joyce Meyer

opettaa asiasta hienosti.

Jumala haluaa, että elämämme on

tarkoitusta täynnä.

Jumalan omana haluan,

että kun menen elämäni kanssa

kerran Hänen eteen,

ei minun tarvitsisi esitellä

tyhjää elämää.

Kiireinen elämä voi olla täysin

tyhjä Jumalan mittakupissa,

jos se ei tuota hedelmää

ja täytä Hänen tahtoaan.

Tämä ei ole sadistista

vaan täynnä rakkautta.

Vain Jumalan tahdon mukainen

elämä on täydessä harmoniassa

ja tasapainossa,

myös kiireisenä.

Kristityn iso tehtävä

täällä maailmassa

on auttaa muita ihmisiä.

Uskon sen jollain tavoin kuuluvan

jokaiseen tehtävään, jonka

Jumala meille järjestää.

Hän haluaa meidän elävän muita varten.

Siihen haluan tähdätä

enemmän ja enemmän.

Rakkauteen.

Niin en enää elä minä,

vaan Kristus minussa.

Ja sen voi aloittaa jokainen jo nyt.

Ei tartte jossitella, että kunpa,

jospa,

voi että kun,

sitten ehkä..

Ota puhelin ja soita jollekin

kuinka tärkeä hän on.

Hän ei ehkä ole koskaan kuullut sitä.

"Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,
että me saisimme viisaan sydämen."
Ps 90:12

Minä olen varma

Kuka voi meidät erottaa

Kristuksen rakkaudesta?

Tuskako,

vai ahdistus,

vai vaino, vai nälkä,

vai alastomuus,

vai vaara, vai miekka?

Minä olen varma siitä,

ettei kuolema eikä elämä,

ei enkelit eikä henkivallat,

ei nykyiset eikä tulevaiset,

ei voimat,

ei korkeus eikä syvyys,

eikä mikään muu luotu

voi meitä erottaa

Jumalan rakkaudesta,

joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

meidän Herrassamme.

Room 8:35,38-39

Niin ihanaa musiikkia

Ystäväni Malla

johdatti minut tämän ihanan levyn

tuntemiseen.

Tänään sitten ostin sen

kirkkomme kirjamyynnistä.

Luukutan levyä täällä parhaillaan,

enkä voi laittaa lapsia

nukkumaan kun sit täytyy

hiljentää musiikkia..

Ei taida heitä haitata,

siihen malliin sujuu tanssi.

Ja mikäs on näitten sanojen

tahdissa riemuita.

Pelastus on iloa tulvillaan!

Tässä ihana veisu levyltä: