Viime viikonloppuna kuulin
kolme kertaa seuraavan
raamatunpaikan:
"Minun lampaani
kuulevat minun ääntäni,
ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua."
Joh 10:27
Kaksi kertaa se sanottiin
mulle henkilökohtasesti.
Puolen tunnin sisällä
kaksi eri ihmistä, jotka
eivät voineet tietää,
että toinen oli sen
juuri sanonut minulle.
Tänään se tuli taas.
Neljännen kerran.
Veli Yun oli puhumassa kirkossamme
ja paikka tuli hänen kauttaan.
Täytyy alkaa varmaan miettimään
syvemmin sanojen sisältöä.
Paimenhan tarkoittaa Jeesusta
ja me olemme hänen lampaitaan.
Vertauskuvallisesti.
Olen välillä epäillyt, etten kuule
paimeneni ääntä.
Mutta onneksi kuulen.
On helpompi seurata.
Kuinka käy heidän, jotka
eivät tunnista ääntä?
Tai eivät ole edes paimenen
seurassa?
JOskus mietin, että voinko olla varma siitä, kuka sydämelleni puhuu?! Silti se luja luottamus on kaiken lähteenä. Jeesus puhuu, minä kuulen, mutta jaksanko aina kuunnella?! Kuulla ja kuunnella on niin eri asia.
VastaaPoistaHAluan pysyä laumassa ja kuunnella paimeneni ääntä. Lohdullista on tietää, että eksyväkin noudetaan.
Psalmin 23 sanoin , ei minulta mitään puutu.
puhuttelee...olen juuri tänään kokenut, että minun tulee askel askelelta kulkea paimeneni perässä, ei muu auta. Eksynyt ja epätietoinen olo. Jännästi olen saanut viisautta selvitä hetkestä toiseen, en tiedä mitä tuleman pitää, mutta tarvitseeko lampaankaan?
VastaaPoistaSiinä vaiheessa kun opin erottamaan "lihan äänen" "hengen äänestä" (ja tottelen), niin siinäpä saadaan ihmetellä Herran hyvyyttä. Mutta tätä rukoilen, ja Jeesus on kyllä armollinen kun kuulee senkin pyynnön (tällaisestakin suusta).
VastaaPoistaHei juuri eilen sanoin tyttärelleni, että pyydän nyt Hyvää Paimenta:paimenna minua, en osaa yksin! Vanha uskovainen, avuton!
VastaaPoista