Olen miettinyt.
Hmmm...
Monenlaista.
Mm. tällaista.
Tiedän mitä on sisällä oleva
rauha ja lepo ja ilo.
Ou yes I know.
Tiedän mitä on menettää
sisällä oleva rauha ja lepo ja ilo.
Näiden kokemusten ero on hurja.
Rauha ja lepo ja ilo
on pysyvänäkin aina synnin seurana.
Syntiä on ympärillä ja minussa.
Niin kauan kunnes kuolema minut siitä erottaa.
Olen syntynyt syntiseen maailmaan.
Olen syntynyt sen todellisuuden keskelle, että
Jumala on valinta, ei automaatio.
Aadamilla ja Eevalla ei ollut näin.
Heidät luotiin Jumalan yhteyteen.
Heillä oli ainoastaan
rauhaa, lepoa ja iloa.
He eivät tienneet tunteesta, joka
tulee synnin seurauksena.
Olen siis miettinyt sitä,
että miltähän Aadamista ja Eevasta
TUNTUI
kun he tunnetasollakin joutuivat eroon
Jumalasta.
Miltä TUNTUI ensimmäinen synti?
Hmmm...
Varmasti he toivoivat, ettei
kukaan ikinä enää tekisi syntiä.
Ja tässä me ollaan.
Kiitos Jeesus että tulit!!
Tämän maailman keskellä on valtavaa
kokea taivaasta tulevaa rauhaa,
armoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti