Joskus meneisyydessä
minua hiukka pelotti puhua
Jeesuksesta siellä missä tiesin
ihmisten epäilevän Hänen
olemassaoloaan.
En mielestäni keksinyt tarpeeksi
vakuuttavia sanoja,
enkä muutenkaan osannut
esittää asioita uskottavasti.
Olisi ollut hienoa, kun olisi voinut
herätellä kuolleita ja
siirtää vuoria ihmisten nähden,
eikä olis tarttenu puhua mitään.
Kaikki olisi suu auki katsellu,
ja uskonu.
Vai olisiko?
Jeesus teki ihmeitä.
Vain harva uskoi.
Mooses teki ihmeitä.
Egyptin tietäjät, mitkälie noidat
tekivät samat ihmeet.
(vitsaukset, ei ne muuhun pystyny)
Jos ihmiselle tapahtuu suuri ihme,
hän ajanmittaan unohtaa sen
ja tottuu tilanteeseen
ja haluaa uuden ihmeen,
että voi taas uskoa.
Älä ikinä perusta uskoasi
ihmeeseen.
Raamattu varoittaa meitä:
" Vääriä messiaita ja vääriä
profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät
tunnustekoja ja ihmeitä
johtaakseen,
jos mahdollista,
valitut harhaan."
Mark 13:22
Sen myötä, kun olen lähemmin
oppinut tuntemaan Jeesusta
ja hänen kauttaan
kaikkivaltiasta Jumalaa,
olen ymmärtänyt monia asioita.
Minut ja sinut on lähetetty
maailmaan kertomaan Jeesuksen
rakkaudesta.
En siis välitä jotain uskontoa,
vaan rakkautta, joka muuttaa kaiken.
En enää pelkää puhua Jeesuksesta.
Minä puhun
ja Hän tekee vaikutuksen.
Ei se ole minun tehtäväni.
Ei tämä ole minun keksimä juttu.
Minä tiedän, että voin tehdä
Jeesuksen tahdosta ihmeitä.
Voin herättää kuolleet ja
siirtää vuoret.
Tiedän, että Hän jota palvelen,
pystyy kaikkeen.
Kuitenkin,
suurin ihme,
jonka voi nähdä,
on se,
että ihminen, joka ei usko
Jeesukseen,
alkaakin uskomaan.
Ihminen, jolla ei ole rauhaa,
saa sisälleen rauhan.
"Minä jätän teille rauhan.
Oman rauhani minä annan teille,
en sellaista jonka maailma antaa.
Olkaa rohkeat,
älkää vaipuko epätoivoon."
Joh 14:27
