Juhannus vierähti
todella upeassa seurassa
Keuruulla Isossa Kirjassa.
Tein monta mahtavaa löytöä
sisimpäni ravinnoksi ja
elämäni iloksi.
Varsinkin perjantai ja lauantai-
iltojen puheet jäivät
syvälle sisimpään ja tekivät
vaikutuksen.
puhui perjantaina seurakunnan tärkeydestä.
Todella ihanan suoraa puhetta nuorille
siitä, miten kenenkään kohdalla
Jumalan tahto ei ole se, että
kukaan eläisi ilman seurakuntaa.
Waltteri kannusti jokaista
viemään oman persoonansa
seurakunnan rikkaudeksi.
On tärkeää, että jokaisella on
hengellinen koti, jonka
kautta Jeesus ilmestyy
tälle maailmalle.
Lauantaina Pekka Perho
puhui Jeesuksen seuraamisesta.
Kuinka meidän tulisi astua
Jeesuksen johdatukseen ja Hänen
voima-alueelleen tekemään
Hänen asioitaan aivan kuin
Pietari astui veneestä ulos
ja käveli Jeesuksen kanssa veden päällä.
Pekan lause:
"Jeesuksen kanssa yliluonnollinen
muuttuu luonnolliseksi"
jäi lähtemättömästi mieleeni.
Tällaista elämää minä tahdon
enemmän ja enemmän.
Haastattelussaan Pekka sanoo,
että työssään parasta on se kun
ihmiset tulevat uskoon.
Millään muulla ei ole merkitystä
100 vuoden päästä.
Juuri näin.
Uusi musiikkilöytö oli
Mahtavaa voimakasta
musiikkia ja sanomaa.
Hän kertoo levynsä kiitossanoissa,
että parasta mitä hänelle on
tapahtunut, on se, kun hän kadotti
oman elämänsä.
Kun ihminen kadottaa halun hallita
itse omia teitään ja antaa
hallintavallan Hänelle, joka
jokaisen on luonut ja tietää
parhaiten parhaat reitit,
elämä alkaa maistua todelliselle
elämälle.
Silloin se on aidointa ja syvintä.
Elämällä onkin suuri tarkoitus.
Päämäärä.
Konfferenssialue alkaa pikkuhiljaa
hiljentyä.
Ensi vuonna taas mennään, jos elossa ollaan.
Ja toivottavasti mukaan tulee
paljon sellaisia, jotka
tällä kertaa jäi paitsi.