sunnuntai 12. toukokuuta 2013

torstai 9. toukokuuta 2013

Lohduttavaa

Me ihmiset kuunnellaan toisiamme
oman itsemme kautta.

Me autetaan toisiamme
oman kokemuksemme kautta.

Me ymmärretään toisiamme
oman ymmärryksemme kautta.

Me hyväksymme toisemme
oman rikkinäisyytemme kautta.

Me tuomitsemme toisemme
oman onnistumisemme kautta.

MUTTA

Jumala kuuntelee, auttaa,
ymmärtää, tukee ja tuomitsee meitä

oman täydellisyytensä kautta.

Hän ei ole rikki, kipeä eikä hajalla.
Jumala on täydellinen ja
sen vuoksi Hän on täydellinen tuki ja apu.

Ja mikä parasta, Hän ei koskaan muutu.
Ei tarvitse jännittää, pysyykö
Hän huomenna vierellä.
Pysyykö Hänen Henkensä meissä.
Jaksaako Hän.

Hän on ja pysyy. Ikuisesti.
Turvaudu kolmiyhteiseen Jumalaan!

Tämä  laulu hoitaa minua usein,
ja juurikin Päivin laulamana:


torstai 2. toukokuuta 2013

Valtava tunne

Olen miettinyt.
Hmmm...
Monenlaista.
Mm. tällaista.

Tiedän mitä on sisällä oleva
rauha ja lepo ja ilo.
Ou yes I know.

Tiedän mitä on menettää 
sisällä oleva rauha ja lepo ja ilo.
Näiden kokemusten ero on hurja.

Rauha ja lepo ja ilo
on pysyvänäkin aina synnin seurana.
Syntiä on ympärillä ja minussa.
Niin kauan kunnes kuolema minut siitä erottaa.
Olen syntynyt syntiseen maailmaan.
Olen syntynyt sen todellisuuden keskelle, että
Jumala on valinta, ei automaatio.

Aadamilla ja Eevalla ei ollut näin.
Heidät luotiin Jumalan yhteyteen.
Heillä oli ainoastaan
rauhaa, lepoa ja iloa.
He eivät tienneet tunteesta, joka
tulee synnin seurauksena.

Olen siis miettinyt sitä,
että miltähän Aadamista ja Eevasta 
TUNTUI
kun he tunnetasollakin joutuivat eroon
Jumalasta.
Miltä TUNTUI ensimmäinen synti?

Hmmm...

Varmasti he toivoivat, ettei
kukaan ikinä enää tekisi syntiä.

Ja tässä me ollaan.

Kiitos Jeesus että tulit!!
Tämän maailman keskellä on valtavaa
kokea taivaasta tulevaa rauhaa,
armoa.





perjantai 5. huhtikuuta 2013

Palkkalainen vai paimen

Näiden muutaman rakennuspäivän aikana
olen jo päässyt pohtimaan
ihmisten eroja.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka
selvästi tekevät palkattuina töitä.
Heille on yhdentekevää ihmisten kohtalot,
kunhan he huseeraavat osansa ja
saavat siitä rahaa.
"Lisälasku" on sana, jonka olemme
kuulleet jo useaan otteeseen tämän
yhden viikon aikana :(

Olen kohdannut elämässäni myös
ihmisiä, jotka tekevät töitä 
katsoen ihmistä edessään.
He eivät mieti rahaa, eivät mainettaan,
eivätkä aikaa tai omaa etuaan.
He näkevät iankaikkisuuden toisen silmissä.

Jeesus ei kutsunut itseään
palkkalaiseksi, vaan
sen nimen hän antoi niille, jotka 
hylkäävät lampaat suden nähdessään.
Jeesus tiesi, ettei palkkalainen
ikinä antaisi omaa henkeään toisen edestä.

Jeesus antoi meille esimerkin.

Olemalla hyvä paimen.
Antamalla henkensä.
Uhraamalla itsensä.
Maksamalla meidän velkamme.
Puhumalla niin, että me tunnistamme Hänet.

Mitä jos Jeesus olisi laskenut
kustannuksia tai
asettanut ehtoja?
Entä jos Jeesus lähettäisi lisälaskun?

Jään pohtimaan ja
kuuntelemaan tätä:






torstai 4. huhtikuuta 2013

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Tahtoisin varjoon

Olin eilen Exitin konsertissa.
Olin puhuteltu monelta taholta.
En ajatellut puhuttelun jatkuvan tänäänkin,
mutta niin on käynyt.

Ostin kauan tahtomani levyn
`Sateen kohinaa` ja
laitoin sen tänään sitten soittelemaan.






Levyn Jari lauloi aivan uskomattomalla 
äänellään ja
sävellys- ja sanoituslahjoillaan
sydämeeni syvälle;

"En tahdo oppii enkelin kieltä.
Saavuttaa jotain korkeeta mieltä.
Sankarin saappaisiin mä en tahdo ahtaisiin.

Vaikka mä seison kallion päällä,
ei kiviä heitettäväksi oo täällä.
Valtiaan viittaakaan mä en suostu koettamaan.

Mä tahtoisin varjoon,varjoon 
armos auringon
Et voisin loistaa, loistaa
suuren rakkauttes valon.
Tahtoisin varjoon."

Kallioni on Jeesus.
Sillä kalliolla ei säilytetä kiviä.
Tuomio on siirretty muualle.
Voi kun oppisin vain lepäämään ja rakastamaan.

"Suurimmaksi on pienimmäksi
anna se mun ymmärtää.
Armahtavaksi palvelijaksi.
Kaiken muun saan hävittää."


Tässä kyseinen laulu: