Ei mun jalkani kanna

 kuva lainattu

Olen ollut syvässä

Jumalan puhuttelussa.

Tähtään täyteen totuuteen

ja reheelisyyteen.

Aitouteen.

Sitä Jumalakin meiltä aina odottaa.

Salatuimpaan saakka.

Välillä sitä kaikkea on vaikea 

hahmottaa oman

syntisyyden, pienuuden ja

heikkouden takia.

Ja vastaavasti meidän 

sielunmaailman vahvuuden vuoksi.

Mitä kauemmaksi ajautuu Jumalan

läheisyydestä, sen vahvemmaksi

käy ihmisen omat voimat ja äänet.

Tässä välissä haluan terottaa,

että Jumalan yhteydessä ei voi olla

ilman yhteyttä Jeesukseen.

Me käymme Jumalan luo

Jeesuksen kautta.

Älä siis ikinä uskottele itsellesi

oikopolkuja äläkä

ikinä väheksy Jeesuksen asemaa.

Eilen, kun ajelin pois talon pihasta,

joka alkoi täyttyä talon tavaroista,

joita raivailtiin,

kun perheen äiti kuoli jouluna,

ja tilanne on muutenkin vielä

horjuva,

tuska täytti sisimpäni.

Ja se koulu, jossa olen ollut,

sai taas uusia ulottuvuuksia..

Laitoin radion soimaan ja 

pyysin Jeesusta puhumaan sen kautta.

Sain tämän ja olin onnellinen.

Tajusin, että vain Hänen kosketuksensa,

Hänen rakkautensa

vie minut voittoon,

totuuteen ja

antaa ymmärrystä.

"Halusit ihmisen,

sen viat sen heikkouden."

Onneksi Jeesus tunnistaa meidät

miljoonien kilometrien päästä

ja haluaa meidät aina.

Rakkautensa vuoksi.

Me muutumme.

Hän ei.

Koskaan.