Kiire?

Hei pitkästä aikaa.

On ollu niin kiire, ettei

ole ehtinyt tänne postailla.

Toivottavasti sanoin noin

viimeisen kerran.

Olen ollut kiire-oppikoulussa

Jumalani kanssa.

Olen helposti ajatellut ajankäyttö

ja kiire asioista

niinkuin normi ihmiset yleensä.

Nyt olen alkanut löytämään

taivaallista näkökantaa asiaan, 

enkä halua luovuttaa,

ennen kuin olen viisastunut

enemmän ja saanut elämäni tasapainoon.

Yleisesti ottaen ajatellaan,

että ihminen, jolla on sata rautaa

tulessa, ansaitsee olemassaolonsa

ja rahansa.

Tuotti hän toiminnallaan hedelmää tai ei.

Joyce Meyer

opettaa asiasta hienosti.

Jumala haluaa, että elämämme on

tarkoitusta täynnä.

Jumalan omana haluan,

että kun menen elämäni kanssa

kerran Hänen eteen,

ei minun tarvitsisi esitellä

tyhjää elämää.

Kiireinen elämä voi olla täysin

tyhjä Jumalan mittakupissa,

jos se ei tuota hedelmää

ja täytä Hänen tahtoaan.

Tämä ei ole sadistista

vaan täynnä rakkautta.

Vain Jumalan tahdon mukainen

elämä on täydessä harmoniassa

ja tasapainossa,

myös kiireisenä.

Kristityn iso tehtävä

täällä maailmassa

on auttaa muita ihmisiä.

Uskon sen jollain tavoin kuuluvan

jokaiseen tehtävään, jonka

Jumala meille järjestää.

Hän haluaa meidän elävän muita varten.

Siihen haluan tähdätä

enemmän ja enemmän.

Rakkauteen.

Niin en enää elä minä,

vaan Kristus minussa.

Ja sen voi aloittaa jokainen jo nyt.

Ei tartte jossitella, että kunpa,

jospa,

voi että kun,

sitten ehkä..

Ota puhelin ja soita jollekin

kuinka tärkeä hän on.

Hän ei ehkä ole koskaan kuullut sitä.

"Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,
että me saisimme viisaan sydämen."
Ps 90:12