tiistai 14. joulukuuta 2010

Kiire?

Hei pitkästä aikaa.
On ollu niin kiire, ettei
ole ehtinyt tänne postailla.

Toivottavasti sanoin noin
viimeisen kerran.

Olen ollut kiire-oppikoulussa
Jumalani kanssa.
Olen helposti ajatellut ajankäyttö
ja kiire asioista
niinkuin normi ihmiset yleensä.
Nyt olen alkanut löytämään
taivaallista näkökantaa asiaan, 
enkä halua luovuttaa,
ennen kuin olen viisastunut
enemmän ja saanut elämäni tasapainoon.


Yleisesti ottaen ajatellaan,
että ihminen, jolla on sata rautaa
tulessa, ansaitsee olemassaolonsa
ja rahansa.
Tuotti hän toiminnallaan hedelmää tai ei.

opettaa asiasta hienosti.

Jumala haluaa, että elämämme on
tarkoitusta täynnä.
Jumalan omana haluan,
että kun menen elämäni kanssa
kerran Hänen eteen,
ei minun tarvitsisi esitellä
tyhjää elämää.
Kiireinen elämä voi olla täysin
tyhjä Jumalan mittakupissa,
jos se ei tuota hedelmää
ja täytä Hänen tahtoaan.
Tämä ei ole sadistista
vaan täynnä rakkautta.
Vain Jumalan tahdon mukainen
elämä on täydessä harmoniassa
ja tasapainossa,
myös kiireisenä.

Kristityn iso tehtävä
täällä maailmassa
on auttaa muita ihmisiä.
Uskon sen jollain tavoin kuuluvan
jokaiseen tehtävään, jonka
Jumala meille järjestää.
Hän haluaa meidän elävän muita varten.

Siihen haluan tähdätä
enemmän ja enemmän.
Rakkauteen.


Niin en enää elä minä,
vaan Kristus minussa.

Ja sen voi aloittaa jokainen jo nyt.
Ei tartte jossitella, että kunpa,
jospa,
voi että kun,
sitten ehkä..
Ota puhelin ja soita jollekin
kuinka tärkeä hän on.
Hän ei ehkä ole koskaan kuullut sitä.

"Opeta meitä laskemaan päivämme oikein,
että me saisimme viisaan sydämen."
Ps 90:12

3 kommenttia:

  1. Näin se vain on; meidän tärkein tehtävämme on auttaa muita ihmisiä, mitäpä tuohon lisäämään...

    VastaaPoista
  2. Voi ihanuutta! Mutkitellen löysin tieni tänne. Tänään olen istunut luvattoman kauan koneen äärellä, kun kipuileva polveni estää touhut ja hääräilyt. Nyt tiedän, miksen saanut noustua. Piti olla jotta löysin tieni tänne. Nyt ammennan ajatuksiasi vielä tovin. Sitten on hyvä sulkea kone ja antaa saapuvan illan hemmotella. Rakaskin palailee töistä jo kotvan kuluttua. Laitamme kotaan tulen ja istahdamme lumikauneuden ympäröiminä sinne hiljentymään.

    Siunattuja loppuvuoden päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista