Olen kova selittelemään.
Vaikka tuntisin Jumalan puheen
selvästi,
mutta kokisin epävarmuutta ja pienuutta,
alan selittelemään ja neuvomaan
Jumalaa.
Käyn kauppaa ja kerron Hänelle
millainen olen..
Mitä osaan.
Mihin kykenen.
Jätän huomioimatta Hänen mahdollisuudet
minussa.
Pelkään.
Itseäni.
Pienuuttani.
Tänään Hän onneksi esitti minulle
muutaman kysymyksen.
Samat, jotka esitti Jobille.
"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla
puheilla pimennät minun
aivoitukset?"
"Missä olit silloin, kun minä
maan perustin?"
"Oletko eläissäsi käskenyt
päivän koittaa tai
osoittanut aamuruskolle paikkansa?"
"Oletko astunut alas meren lähdesuonille
asti ja kulkenut syvyyden kuilut?"
"Oletko nähnyt lumen varastohuoneissa,
ja oletko nähnyt rakeiden varastot?"
"Kuka on synnyttänyt kastepisarat?"
"Taidatko lähettää salamat menemään,
niin että ne sanovat sinulle:
`Katso tässä olemme`?"
"Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,
valvotko peurojen synnytyskipuja?
Lasketko, milloin niiden kuukaudet
täyttyvät, ja tiedätkö ajan,
milloin ne poikivat?"
"Sinäkö annat hevoselle voiman,
puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
Käy jyrinä ja jytinä, kun se
laukaten taivalta ahmii;
ei mikään sitä pidätä sotatorven
pauhatessa."
"Sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle
ja tekee pesänsä korkeuteen?"
"Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni,
tuomitset minut syylliseksi,
ollaksesi itse oikeassa?
Onko sinun käsivartesi niinkuin
Jumalan, ja voitko korottaa
äänesi jylinän niinkuin hän?"
Vastaan Jobin sanoin:
"Minä tiedän, että sinä voit kaikki
ja ettei mikään päätöksesi
ole sinulle mahdoton toteuttaa.
Minä puhuin ymmärtämättömästi,
asioista, jotka ovat
ylen ihmeelliset minun käsittää.
Minä kysyn, opeta sinä minua.
Korvakuulolta olin sinusta kuullut,
mutta nyt ovat silmäni sinut nähnyt."
Tänään taas ymmärrän;
minä olen ihminen,
Sinä olet Jumala.
Suurempi kaikkea.
Sinussa voin elää,
sillä Sinä vahvistat minua.
Sinun rakkautesi ympäröi minut
joka puolelta.
Sinun luonasi, olen turvassa.
Sinun luonasi elämälläni on tarkoitus.
Jumala - Isä