Ihmeellistä

Eilen tapahtui ihana asia.

Jumala puhui minulle hyvin suoraan.

Hän tietää asiani,

kysymykseni.

Hän vastasi. Rohkaisi. 

Kannusti eteenpäin.

Pitkin päivää mielessäni soi

lause raamatusta.

"Jos vetten läpi kuljet, olen kanssasi."

Aina vaan. Uudestaan.

Välillä piti miettiä kaikkea muuta,

mutta aina se vaan tuli uudestaan.

"Jos vetten läpi kuljet, olen kanssasi."

En muistanut missä kohti raamattua se on.

Eikä sillä ollut siinä merkitystäkään.

Nautin lauseesta.

Maalasin taulun, johon koin, että

tuo lause täytyy laittaa.

Ja viimeisenä, ennen kuin

vein taulun näyttelyyn, kirjotin siihen

useaan kertaan:

"Jos vetten läpi kuljet, olen kanssasi."

Sitten illalla, istuskelin yksin

takkatulen ääressä.

Olin ottanut raamatun käteen,

että kohta nukkumaanmennessäni

vien sen mukanani yöpöydälle aamua varten.

(On ihana aamulla ensimmäisenä

lukea raamattua.

Mahtava alku päivälle!)

Siinä istuskellessa, koin hyvin

voimakkaasti, että minun

täytyisi avata raamattu.

Ajattelin, etten jaksa.

En jaksa ajatella. Tahdon vain olla.

Mutta ajatus ei jättänyt rauhaan.

Avasin raamattuni ja aloin lukea:

"Jos vetten läpi kuljet,

olen minä sinun kanssasi, 

jos virtojen läpi,

eivät ne sinua upota.

Jos tulen läpi käyt,

et sinä kärvenny,

eikä liekki sinua polta."

Jes 43:2

Tuli niiiiin hyvä olo.

Katselin tulta ja

Jumalan rauha ja ilo oli

todella suurta.

Tahdon mennä Jeesus kanssasi

läpi myrskyn ja tulen.

Sillä siellä Sinä olet kanssani.

Kuka voi olla minua vastaan?