keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Onneksi en ollut siellä?


Onneksi en ollut siellä, 
kun aalto pyyhki koko kylän yli.

Onneksi en ollut siellä,
kun koululaiset piiloutuivat ampujaa,
ja koko luokka pelkäsi. Paljon.

Onneksi en ollut siellä,
kun ostoskeskuksessa räjähti,
ja monet jättivät viimeiset hyvästit
rakkailleen.

Onneksi en ollut vielä silloin,
kun rutto tappoi enemmän kuin
muutaman.

Tällaisia me ihmiset olemme.
Emme ole valmiita kärsimään,
annamme mieluummin toisten kärsiä.
Ja jos pitäisi kuolla jonkun puolesta..
Vaihtaisitko paikkaa sen pikkulapsen 
kanssa, joka huuti raunioissa,
jota ei löydetty.

Ajattele, jos Jeesuksella olisi
ollut samanlainen ajatus kuin meillä.
Sama rakkaus.

Onneksi ei.
Olen niin onnellinen, että Jeesus
ajatteli näin:
"Haluan kuolla,
että kaikki rakkaani saavat elää.
Otan itselleni kaikkien synnit,
että rakkaani saavat olla vapaita."
Meidän sydän ei ansaitse
noin suurta rakkautta.
Meidän asenne ei ansaitse vapautta.
Mutta onneksi Hän rakasti ensiksi.
Ja hankki vapauden lahjaksi meille.
Lahjaa ei tarvitse ansaita.
Vapautemme ei ole palkkamme.

Lahja täytyy ainoastaan ottaa vastaan,
muuten se jää turhaksi.

Pidä huoli elämäsi tärkeimmästä 
lahjasta.
Ikuisesta ilosta.
Synnittömyydestä Jumalan edessä.

Sen saat Jeesuksessa.

Ja jospa tämän päivän jälkeen 
voisimme ajatella;
Onneksi olen tässä.
Saan auttaa tässä niitä,
jotka kärsii.
(vaikka tulva tulisi ja huuhtoisi,
sillä siellä Hän on kanssamme)


 

4 kommenttia:

  1. Koskettavaa, totuuden tekstiä. :')

    VastaaPoista
  2. Pakko mun oli tulla lukemaan sun postaus, vaikka itse olenkin blogitauolla, kun tuo otsikko, jonka näin, puhutteli jo niin paljon... ja vielä enemmän koko postauksesi..

    Kiitollisena Jumalalle, mitä Hän teki puolestamme ja millaisen esimerkin Hän meille, ystävilleen (Hän kutsuu meitä ystävikseen), antoi!

    -Tirstsa (ent. "Esther")

    VastaaPoista
  3. Miten sä löydätkin aina nää aiheet ja tekstit.. voi taas nyökytellä että niinpä, niinpä...

    VastaaPoista