Olen miettinyt tätä samaa
omalla kohdallani.
Miksi minä?
Näen itseni väkisin eri tavoin
kuin Jumala.
Koetko sinä samoin?
Tällaisista fiiliksistä huolimatta
annetaan kaikkemme.
Emme ymmärrä emmekä näe lopputulosta,
silti heittäydytään täysin
Jumalan suunnitelmiin.
Jeesuksen nimen tähden.
Olkaamme Hänen seurassa KAIKEN
yläpuolella.
Johdattakoon Hän eloamme.
Sinun ja minun.
Myöhemmin on aina hienoa katsella
millaisista vaaroista ja vuorista
on lennetty yli.
Ei omalla voimalla, vaan
Kun Jumala valitsi sinut ja minut,
oliko siis kyse meidän erinomaisuudesta?
Meidän kyvystä ´lentää`?
Ei.
Sillä Hänellä on kaikki taito
ja Hänellä on kyky `lentää`.
Kun Jumala valitsi sinut ja minut,
kyse olikin ainoastaan meidän halusta.
Tahdosta.
Vaikeimmasta asiasta.
Tahdotko `lentää`?
Sinut on valittu.
Jos tahdot, kuuntele laulu
täältä,
sulje silmäsi ja tunne,
kuinka sinusta huolimatta
Jumalan muuttava voima, armo ja rakkaus
nostaa sinun elämäsi ja sen tarkoituksen
aivan uusiin tuuliin.
Nauti vapaudesta, jonka Jeesus sinulle ansaitsi.
Anna sen viedä sinua.
Saat lentää vapaana.
Saat kohota täyteen elämään
tietoisena Jumalan rakkaudesta.
Rakkaus mittaamaton!!!
Jos tahdot, kuuntele laulu
täältä,
sulje silmäsi ja tunne,
kuinka sinusta huolimatta
Jumalan muuttava voima, armo ja rakkaus
nostaa sinun elämäsi ja sen tarkoituksen
aivan uusiin tuuliin.
Nauti vapaudesta, jonka Jeesus sinulle ansaitsi.
Anna sen viedä sinua.
Saat lentää vapaana.
Saat kohota täyteen elämään
tietoisena Jumalan rakkaudesta.
Rakkaus mittaamaton!!!
AMEN! <3
VastaaPoistaMeidän niin rakas, ihana Jeesus. <3
Kiitos!
VastaaPoistaKiitos tästä.
VastaaPoistaIllalla saan lastenillassa opettaa siitä, miten Jumala Isä käyttää meitä lapsiaan. Vaikka joskus tuntuu, ettei itsellä voi olla mitään annettavaa yhtään kellekään, meillä oikeasti jokaisella on. Kun tarjoan tavalliset käteni, pienen sanan, hymyn vaikka vain, Jeesuksen siunauksen kautta annettu hyvä moninkertaistuu!!!
Siu♥
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllähän tässä samaa mieltä on oltava: kun Jumala valitsi minut, kysymys ei ollut omista kyvyistäni tai taipumuksistani. Rohkenen kuitenkin mennä vielä hieman kirjoittajaa pidemmälle ja esittää, ettei kysymys ollut edes meidän omasta tahdostamme, vaan yksinomaan Jumalan armoon perustavasta valinnasta.
VastaaPoistaAjattelen tässä asiassa melko perinteisen luterilaisen dogmatiikan mukaan. Nimittäin niin, että sikäli kuin tahdomme jotain Jumalaa vastaan, se perustuu aina siihen, mitä itse olemme – ja on siis omaa syytämme. Toisaalta, mikäli tahdomme jotain Jumalan mielen mukaisesti, tämä ei koskaan perustu vähimmässäkään määrin omaan tahtotilaamme, vaan aina yksin Jumalan armoon. Näinhän Lutherkin asian näki.
Jos Jumalan valinta ei perustu kykyihimme ja taipumuksiimme eli ominaisuuksiimme, silloin se ei perustu eikä voikaan perustua meidän tahtoomme, koska myös meidän tahdossamme on kysymys meidän ominaisuuksistamme.
Siinä olen kyllä samaa mieltä, että kysymys on todellakin ”vaikeimmasta asiasta”. Nimittäin evankeliumista, joka ei koskaan käske ja velvoita tai odota meiltä otollista tahtotilaa, vaan yksinomaan tarjoaa ja suostuttelee (kuten Luther asian ilmaisee); evankeliumista, joka tuntuu liian hyvältä ollakseen totta. Vaan on se kuitenkin totta, onneksi.
Jumalan armo tekee meille mahdolliseksi tahtoa. Ilman armoa ei olisi vaihtoehtoja.
PoistaTahdotko tulla terveeksi?
Tahdotko sinäkin mennä pois?
Rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?
Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea...
Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Kiitos kommentista!!
lienenkö jo kommentoinu... mutta KYLLÄ, Jumala kysyy vaan meidän haluamme osallistua! Häneltä tulee kaikki muu: voima, viisaus, rakkaus, koko varustus!!!!!
VastaaPoista