"Pelkään.
En tahtonut syntyä.
Nyt en tahdo pois.
Osaanko kulkea sinne missä en ole käynyt?
Tässä kaikki niin turvallista;
aamutee, roskan viennit,
lenkkireitit.
Pieni käsi kädessä, tietoisena
ettei äiti koskaan katoa.
Mistä ostan matkalipun
ja miltä raiteelta nousen kyytiin?
Kuka minua on vastassa?
Onko kahvit jo tulella?"
-Hanna vaan-
Onneksi Jumalani tietää minun
olevan kuolevainen.
Ei ole yllätys Hänelle.
Ihana tietää, että kädessään on
elämäni sekä se tilanne, jossa
siirrytään seuraavaan vaiheeseen.
Hän tietää mitä on tulossa.
Minulle se kulkee nimellä
"taivas".
Millähän sanoilla Isä sitä nimittääkään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti