Minä olin vähällä horjahtaa,
jalkani melkein pettivät.
Minä kadehdin jumalattomia
kun näin heidän menestyvän.
He sanovat:
`Miten Jumala tämän saisi selville?
Ei korkein mitään tiedä.`
Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana
ja käteni viattomina?
Viimein tulin Jumalan pyhäkköön
ja tajusin, miten
jumalattomien käy.
Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon,
heidän loppunsa on kauhea.
Herra, kun Sinä nouset,
he ovat pelkkää tyhjää,
kuin unikuva, joka herätessä katoaa.
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan,
ja viimein sinä nostat
minut kunniaan.
Taivaassa minulla on Sinut,
Sinä olet ainoa turvani maan päällä.
Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy,
Jumala on kallioni,
osani iankaikkisesti.
Ne, jotka luopuvat Sinusta,
menehtyvät.
Sinä tuhoat kaikki, jotka
pettävät Sinut.
Minun onneni on olla lähellä Jumalaa,
minä turvaan Herraan,
Jumalaani,
ja kerron kaikista Hänen teoistaan.
Psalmista 73
Kuva: Taina Renkola
Näinhän se menee. Ihmisraatoa pukkaa..
VastaaPoistaKylmät väreet, vastaus ajatuksiin.
VastaaPoistaEi oo totta ! Mulla nousi tänään tää psalmi mieleen, kun mietin todistamista :)
VastaaPoista