sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Osani

Minä olin vähällä horjahtaa,
jalkani melkein pettivät.
Minä kadehdin jumalattomia
kun näin heidän menestyvän.
He sanovat:
`Miten Jumala tämän saisi selville?
Ei korkein mitään tiedä.`
Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana
ja käteni viattomina?

Viimein tulin Jumalan pyhäkköön
ja tajusin, miten 
jumalattomien käy.
Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon,
heidän loppunsa on kauhea.
Herra, kun Sinä nouset,
he ovat pelkkää tyhjää,
kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

Sinä johdatat minua tahtosi mukaan,
ja viimein sinä nostat
minut kunniaan.
Taivaassa minulla on Sinut,
Sinä olet ainoa turvani maan päällä.
Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy,
Jumala on kallioni,
osani iankaikkisesti.

Ne, jotka luopuvat Sinusta,
menehtyvät.
Sinä tuhoat kaikki, jotka 
pettävät Sinut.
Minun onneni on olla lähellä Jumalaa,
minä turvaan Herraan,
Jumalaani,
ja kerron kaikista Hänen teoistaan.

Psalmista 73

Kuva: Taina Renkola

3 kommenttia:

  1. Näinhän se menee. Ihmisraatoa pukkaa..

    VastaaPoista
  2. Kylmät väreet, vastaus ajatuksiin.

    VastaaPoista
  3. Ei oo totta ! Mulla nousi tänään tää psalmi mieleen, kun mietin todistamista :)

    VastaaPoista