sunnuntai 12. toukokuuta 2013

torstai 9. toukokuuta 2013

Lohduttavaa

Me ihmiset kuunnellaan toisiamme
oman itsemme kautta.

Me autetaan toisiamme
oman kokemuksemme kautta.

Me ymmärretään toisiamme
oman ymmärryksemme kautta.

Me hyväksymme toisemme
oman rikkinäisyytemme kautta.

Me tuomitsemme toisemme
oman onnistumisemme kautta.

MUTTA

Jumala kuuntelee, auttaa,
ymmärtää, tukee ja tuomitsee meitä

oman täydellisyytensä kautta.

Hän ei ole rikki, kipeä eikä hajalla.
Jumala on täydellinen ja
sen vuoksi Hän on täydellinen tuki ja apu.

Ja mikä parasta, Hän ei koskaan muutu.
Ei tarvitse jännittää, pysyykö
Hän huomenna vierellä.
Pysyykö Hänen Henkensä meissä.
Jaksaako Hän.

Hän on ja pysyy. Ikuisesti.
Turvaudu kolmiyhteiseen Jumalaan!

Tämä  laulu hoitaa minua usein,
ja juurikin Päivin laulamana:


torstai 2. toukokuuta 2013

Valtava tunne

Olen miettinyt.
Hmmm...
Monenlaista.
Mm. tällaista.

Tiedän mitä on sisällä oleva
rauha ja lepo ja ilo.
Ou yes I know.

Tiedän mitä on menettää 
sisällä oleva rauha ja lepo ja ilo.
Näiden kokemusten ero on hurja.

Rauha ja lepo ja ilo
on pysyvänäkin aina synnin seurana.
Syntiä on ympärillä ja minussa.
Niin kauan kunnes kuolema minut siitä erottaa.
Olen syntynyt syntiseen maailmaan.
Olen syntynyt sen todellisuuden keskelle, että
Jumala on valinta, ei automaatio.

Aadamilla ja Eevalla ei ollut näin.
Heidät luotiin Jumalan yhteyteen.
Heillä oli ainoastaan
rauhaa, lepoa ja iloa.
He eivät tienneet tunteesta, joka
tulee synnin seurauksena.

Olen siis miettinyt sitä,
että miltähän Aadamista ja Eevasta 
TUNTUI
kun he tunnetasollakin joutuivat eroon
Jumalasta.
Miltä TUNTUI ensimmäinen synti?

Hmmm...

Varmasti he toivoivat, ettei
kukaan ikinä enää tekisi syntiä.

Ja tässä me ollaan.

Kiitos Jeesus että tulit!!
Tämän maailman keskellä on valtavaa
kokea taivaasta tulevaa rauhaa,
armoa.