Luin eilen mielenkiintoisen ja
haastavan väitteen;
"Ahneus alkaa siitä mihin
köyhyys päättyy."
Ahneutta vastaan tulee taistella, sillä
se on asia, joka tuhoaa elämän pikkuhiljaa
ja vie ihmisen kauemmaksi Jumalasta.
Mutta tämän lisäksi tuo väite puhui minulle
syvästi hengellisestä köyhyydestä.
Siinä mihin loppuu hengellinen köyhyys,
alkaa ahneus, joka ei etsi enää
muiden parasta vaan omaansa.
Hengellinen ahneus ja omahyväisyys
tuhoaa yksilöt sekä seurakunnat.
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä
heidän on taivasten valtakunta."
Matt 5:3
Sinä, joka tiedät tarvitsevasi Jumalaa
ja Hänen armoaan; kaipaat sitä kuin
nälkäinen pieni lapsi ravintoa äidiltä,
ole onnellinen, sillä sinun köyhyytesi
ja nälkäsi on avain taivasten valtakuntaan.
Isäsi vastaa rukouksiisi.
Hän ei anna sinulle käärmettä kun
kaipaat Häneltä Elämää,
Elävää leipää, Elävää vettä.
Etsi ja janoa Hänen Elämäänsä.
Toivon, etten koskaan luule saaneeni tarpeeksi
Jumalalta. Jatkukoon nälkä ja köyhyys.
Laskeutukoon Jeesuksen kirkkaus ja kunnia
kaikkien hengellisesti köyhien elämään.
Jo tänään!
ja Hänen armoaan; kaipaat sitä kuin
nälkäinen pieni lapsi ravintoa äidiltä,
ole onnellinen, sillä sinun köyhyytesi
ja nälkäsi on avain taivasten valtakuntaan.
Isäsi vastaa rukouksiisi.
Hän ei anna sinulle käärmettä kun
kaipaat Häneltä Elämää,
Elävää leipää, Elävää vettä.
Etsi ja janoa Hänen Elämäänsä.
Toivon, etten koskaan luule saaneeni tarpeeksi
Jumalalta. Jatkukoon nälkä ja köyhyys.
Laskeutukoon Jeesuksen kirkkaus ja kunnia
kaikkien hengellisesti köyhien elämään.
Jo tänään!
Kiitos tästä virvoittavasta ja vahvistavasta sanasta! Siunausta päivääsi.
VastaaPoistaHyvä teksti. Omaan syntisyyteensä herääminen uudelleen ja uudelleen saa ymmärtämään, kuinka ei minussa itsessäni ole mitään hyvää ja mainiota. Vähäinenkin jumalanpalvelukseni ja rukoukseni ovat synnin turmelemia. Kiitos Kristukselle, jota silti saan lähestyä ja jonka veressä minäkin käyn puhtaasta!
VastaaPoistaNiin. Nykykristillisyydessä armolahjojen, kokemusten, ylistyksen, "moninkertaistumisen" etc. janoaminen tulkitaan usein hengelliseksi janoksi, vaikka todellisessa janossa kysymys lienee aina ennen kaikkea "ristin janosta".
VastaaPoistaMutta tuppaa olemaan niin, että kaikki muu menee tylsään Sanaan juurtumisen edelle. Rististä tulee pelkkä "voittoisan kristillisen elämän" välttämätön lähtökohta, ei enää kristityn uskonvaelluksen alku, keskikohta ja päätepiste. Halutaan vaeltaa näkemisessä ja kokemisessa.
Martti Lutherista kerrotaan seuraavaa: Enkeli-ilmestys yllätti hänet Raamattua lukiessa. Luther tokaisi enkelille: "Mene pois, saatana!" ja jatkoi lukemista. Asiallista juurevuutta Lutherilta, jos tarina nyt on tosi.
Tällaisia mietteitä tämä teksti minussa herätti; ajatuksia siitä, että juuri "hengellinen rikkaus" on aina ja kaikkien aikojen kristittyjen ongelma. Ja se johtaa gnostilaisuuteen.