Omaa tekoa?

Ystäväni synnytti eilen

pienen ihmisen.

Tytön.

Se on suuri onni.

Jumala puhui sen kautta paljon.

Mm. tämän:

Kun lapsi kasvaa äidin kohdussa

n.9kk, se kyllä kasvaa äidissä,

mutta äiti ei lasta kasvata.

Äiti ei muovaa pientä nenää

eikä äiti muovaa lapsen persoonaa.

Tämä kaikki kehittyminen on suurempaa

työtä kuin ihmisen tekoa.

Jumala ohjaa kohdun tapahtumia.

Äiti voi kyllä vaikuttaa jossain määrin

omilla valinnoillaan,

ja jopa sekoittaa kehityksen kulkua.

Sama liikehdintä on meidän hengellisessä

elämässä.

Se mitä meissä tapahtuu, ei ole

meidän omaa aikaansaannosta,

vaan kaikki on Jeesuksen työtä

meissä Pyhän Hengen kautta.

Me vaikutamme kyllä omilla

valinnoillamme suuresti kasvuumme.

Aina kun valitsemme synnin,

se on sama kuin äiti joisi

myrkkyä raskaana olleessaan.

Synti aina tuhoaa sitä, mitä

Jumala muovaa meissä.

On hienoa oivaltaa,

ettemme voi ottaa kunniaa itsellemme

siitä, mitä Jumala tekee.

Se on suurta armoa.

Olen todella kiitollinen siitä,

että päivittäin saan voimaa 

tehdä hyviä valintoja,

jotka kasvattavat hengellistä elämääni,

mutta tiedän sen Jeesuksen työksi

minussa.

Hänelle kaikki kunnia.

Ja Hänelle kaikki kunnia niistä

hetkistä, kun valinnat ovat 

olleet myrkkyä elämälle,

ja Jeesuksen anteeksianto on

kuin kosken lailla huuhtonut

valinnat mennessään ja antanut

jälleen elämän jatkua.

kuva

 Annetaan elämän jatkua ja

pysytään kasvussa.

Annetaan Jeesuksen kasvatta meitä

Hänen kaltaisuuteen.

Se on parasta.