A doptio vai A bortti?

Pari päivää sitten luin

eräästä blogista tekstiä adoptiosta.

Ajattelin asiaa ja mietin

kuinka outo tämä maailma onkaan.

Perhe, joka haluaa adoptoida lapsen,

joutuu käymään hurjan rumban läpi

todistaakseen yhteiskunnalle

olevansa tarpeeksi hyvä perhe.

Tarpeeksi hyviä vanhempia.

Tarpeeksi hyviä ihmisiä.

Ken taas voi saada omia lapsia,

tarvitseeko heidän todistella

kenellekään mitään?

Ei.

Näissä lapsikysymyksissä suurimmaksi

omituisuudeksi ja maailman

sairaudeksi nousee kuitenkin

ehdottomasti minun arvomaailmassa

abortti.

Tarvitseeko aborttia haluavan

todistella ajatuksiaan tai

heikkouttaan rahatilanteessa tai

lapsenkasvatuksessa.

Ei.

Yleensä neuvolatäti ehtii ehdottamaan

aborttia ennen kuin äiti sitä 

itse on edes ehtinyt harkita.

Ja syitähän ehdotuksille löytyy.

Katsoin äsken ystäväni

 Mallan blogista

musiikkivideon aiheesta ja se

kosketti kovasti.

Meistä kukaan ei koskaan voi

käsittää kuinka paljon maailmassa

viikottain raastetaan ihmiselämää

kohdun sisällä.

Se on niin surullista.

Jumala käsittää,

Jumala näkee kaiken.

On vaikeaa ymmärtää Hänen rakkautensa

määrää ja armoansa.

Kuinka kärsivällinen Hän onkaan

odottaessaan, että mahdollisimman

moni tulisi Hänet tuntemaan.

Armonsa on niin suuri.

Kuinka kiitollinen siitä olenkaan,

omien heikkouksieni keskellä.

Tämä sairas maailma ei tule muuttumaan,

mutta yksilöihmiset voi muuttua.

Ajatukset ja arvot voivat muuttua.

Elämä voi muuttua.

Päämäärä voi muuttua.

Hän, joka ei arvosta pienen ihmisen

elämää, voi alkaa arvostamaan,

kun saa kokea sen, kuinka paljon

Jumala arvostaa jokaisen elämää.

Jokainen on ihme.

Suuri ihme.

Jumalan silmissä.

Jokaisen elämälle on tarkoitus.

Maailma ei sitä sisäistä,

mutta sinä ja minä voimme sisäistää

ja elää elämäämme sen mukaan.

Sinä olet ihme.

Jos sinun sisälläsi kasvaa ihminen,

hän on suuri ihme.

Varjele ja hoida sitä niin

kuin vain osaat.