Sun voimas jää

Tämän kertaiseen lomapätkään

tämän laulun saattelemana.

Lohduttavaa

Me ihmiset kuunnellaan toisiamme

oman itsemme kautta.

Me autetaan toisiamme

oman kokemuksemme kautta.

Me ymmärretään toisiamme

oman ymmärryksemme kautta.

Me hyväksymme toisemme

oman rikkinäisyytemme kautta.

Me tuomitsemme toisemme

oman onnistumisemme kautta.

MUTTA

Jumala kuuntelee, auttaa,

ymmärtää, tukee ja tuomitsee meitä

oman täydellisyytensä kautta.

Hän ei ole rikki, kipeä eikä hajalla.

Jumala on täydellinen ja

sen vuoksi Hän on täydellinen tuki ja apu.

Ja mikä parasta, Hän ei koskaan muutu.

Ei tarvitse jännittää, pysyykö

Hän huomenna vierellä.

Pysyykö Hänen Henkensä meissä.

Jaksaako Hän.

Hän on ja pysyy. Ikuisesti.

Turvaudu kolmiyhteiseen Jumalaan!

Tämä  laulu hoitaa minua usein,

ja juurikin Päivin laulamana:

Tasokasta!

Oon niin ylpee näistä miehistä!!

Tod!!

Valtava tunne

Olen miettinyt.

Hmmm...

Monenlaista.

Mm. tällaista.

Tiedän mitä on sisällä oleva

rauha ja lepo ja ilo.

Ou yes I know.

Tiedän mitä on menettää 

sisällä oleva rauha ja lepo ja ilo.

Näiden kokemusten ero on hurja.

Rauha ja lepo ja ilo

on pysyvänäkin aina synnin seurana.

Syntiä on ympärillä ja minussa.

Niin kauan kunnes kuolema minut siitä erottaa.

Olen syntynyt syntiseen maailmaan.

Olen syntynyt sen todellisuuden keskelle, että

Jumala on valinta, ei automaatio.

Aadamilla ja Eevalla ei ollut näin.

Heidät luotiin Jumalan yhteyteen.

Heillä oli ainoastaan

rauhaa, lepoa ja iloa.

He eivät tienneet tunteesta, joka

tulee synnin seurauksena.

Olen siis miettinyt sitä,

että miltähän Aadamista ja Eevasta 

TUNTUI

kun he tunnetasollakin joutuivat eroon

Jumalasta.

Miltä TUNTUI ensimmäinen synti?

Hmmm...

Varmasti he toivoivat, ettei

kukaan ikinä enää tekisi syntiä.

Ja tässä me ollaan.

Kiitos Jeesus että tulit!!

Tämän maailman keskellä on valtavaa

kokea taivaasta tulevaa rauhaa,

armoa.

Palkkalainen vai paimen

Näiden muutaman rakennuspäivän aikana

olen jo päässyt pohtimaan

ihmisten eroja.

Olen kohdannut ihmisiä, jotka

selvästi tekevät palkattuina töitä.

Heille on yhdentekevää ihmisten kohtalot,

kunhan he huseeraavat osansa ja

saavat siitä rahaa.

"Lisälasku" on sana, jonka olemme

kuulleet jo useaan otteeseen tämän

yhden viikon aikana :(

Olen kohdannut elämässäni myös

ihmisiä, jotka tekevät töitä 

katsoen ihmistä edessään.

He eivät mieti rahaa, eivät mainettaan,

eivätkä aikaa tai omaa etuaan.

He näkevät iankaikkisuuden toisen silmissä.

Jeesus ei kutsunut itseään

palkkalaiseksi, vaan

sen nimen hän antoi niille, jotka 

hylkäävät lampaat suden nähdessään.

Jeesus tiesi, ettei palkkalainen

ikinä antaisi omaa henkeään toisen edestä.

Jeesus antoi meille esimerkin.

Olemalla hyvä paimen.
Antamalla henkensä.
Uhraamalla itsensä.
Maksamalla meidän velkamme.
Puhumalla niin, että me tunnistamme Hänet.

Mitä jos Jeesus olisi laskenut
kustannuksia tai
asettanut ehtoja?
Entä jos Jeesus lähettäisi lisälaskun?

Jään pohtimaan ja

kuuntelemaan tätä:

ARMO

"Mut on vapautettu

sun on turha tulla syyllistäääää"

Tahtoisin varjoon

Olin eilen Exitin konsertissa.

Olin puhuteltu monelta taholta.

En ajatellut puhuttelun jatkuvan tänäänkin,

mutta niin on käynyt.

Ostin kauan tahtomani levyn

`Sateen kohinaa` ja

laitoin sen tänään sitten soittelemaan.

Levyn Jari lauloi aivan uskomattomalla 

äänellään ja

sävellys- ja sanoituslahjoillaan

sydämeeni syvälle;

"En tahdo oppii enkelin kieltä.

Saavuttaa jotain korkeeta mieltä.

Sankarin saappaisiin mä en tahdo ahtaisiin.

Vaikka mä seison kallion päällä,

ei kiviä heitettäväksi oo täällä.

Valtiaan viittaakaan mä en suostu koettamaan.

Mä tahtoisin varjoon,varjoon 

armos auringon

Et voisin loistaa, loistaa

suuren rakkauttes valon.

Tahtoisin varjoon."

Kallioni on Jeesus.

Sillä kalliolla ei säilytetä kiviä.

Tuomio on siirretty muualle.

Voi kun oppisin vain lepäämään ja rakastamaan.

"Suurimmaksi on pienimmäksi

anna se mun ymmärtää.

Armahtavaksi palvelijaksi.

Kaiken muun saan hävittää."

Tässä kyseinen laulu: