Näiden muutaman rakennuspäivän aikana
olen jo päässyt pohtimaan
ihmisten eroja.
Olen kohdannut ihmisiä, jotka
selvästi tekevät palkattuina töitä.
Heille on yhdentekevää ihmisten kohtalot,
kunhan he huseeraavat osansa ja
saavat siitä rahaa.
"Lisälasku" on sana, jonka olemme
kuulleet jo useaan otteeseen tämän
yhden viikon aikana :(
Olen kohdannut elämässäni myös
ihmisiä, jotka tekevät töitä
katsoen ihmistä edessään.
He eivät mieti rahaa, eivät mainettaan,
eivätkä aikaa tai omaa etuaan.
He näkevät iankaikkisuuden toisen silmissä.
Jeesus ei kutsunut itseään
palkkalaiseksi, vaan
sen nimen hän antoi niille, jotka
hylkäävät lampaat suden nähdessään.
Jeesus tiesi, ettei palkkalainen
ikinä antaisi omaa henkeään toisen edestä.
Jeesus antoi meille esimerkin.
Olemalla hyvä paimen.
Antamalla henkensä.
Uhraamalla itsensä.
Maksamalla meidän velkamme.
Puhumalla niin, että me tunnistamme Hänet.
Mitä jos Jeesus olisi laskenut
kustannuksia tai
asettanut ehtoja?
Entä jos Jeesus lähettäisi lisälaskun?
Olemalla hyvä paimen.
Antamalla henkensä.
Uhraamalla itsensä.
Maksamalla meidän velkamme.
Puhumalla niin, että me tunnistamme Hänet.
Mitä jos Jeesus olisi laskenut
kustannuksia tai
asettanut ehtoja?
Entä jos Jeesus lähettäisi lisälaskun?
Jään pohtimaan ja
kuuntelemaan tätä:
Minulle Jeesuksen hyvä paimenuus, henkensä antaminen ja uhri puhuvat vielä esimerkkiäkin enemmän hänen täytetystä sovitustyöstään. Koen itse asiassa mitä suurinta riittämättömyyttä Jeesuksen esimerkkiä pohdiskellessani. Niin varmaan kokevat kaikki. Aivan ehdottomasti tajuan kuuluvani noista kirjoituksessasi mainitusta kahdesta ihmisryhmästä siihen, joka juuri etsii omaa etuaan tai jonka motiivit eivät koskaan ole vapaat itsekkyydestä, ylpeydestä etc. etc. silloinkaan, kun kyse ei ole varsinaisesta oman edun etsinnästä. Valitettavan harvoin, jos koskaan, kykenen näkemään iankaikkisuutta toisessa, liian harvoin edes Jumalassa, jota kohtaan usein yllätän itseni tuntemasta vihaa ja katkeruuttakin – tai jos totta puhutaan, niin kyllähän tuo viha Jumalaa kohtaan asuu minussa ihmisyyteni puolesta aivan luonnostaan; ei se vain silloin tällöin etsiydy minuun jostakin…
VastaaPoistaJuuri siksi Jeesuksen esimerkkiä enemmän puhuttelee aina hänen varsinainen olemuksensa syntien sovittajana. Kun olen tällainen kuin olen, selvästi kai ”palkkalainen” enemmän kuin ”paimen” (mitä niillä tässä yhteydessä ajatellaankaan tarkoitettavan), pikemmin jumalaton kuin vanhurskas, joudun epätoivon vimmalla riippumaan kiinni Kristuksen sovituksessa.
Niin, jos Jumala olisi asettanut yhdenkin ehdon sovitukselle, en voisi koskaan olla varma pelastuksestani. Onneksi näin ei ole. Jeesuksen esimerkkiä seuraamaan minusta ei ole; mutta eihän niin tarvitsekaan olla. On silti hienoa, jos hänen esimerkkinsä toisia rohkaisee ja vahvistaa.