Heräsin tänään seuraavaan ajatukseen:
"Koettelemus tarjoillaan
aterian tavoin;
-alkupala
-pääruoka
-jälkiruoka"
Koettelemus tulee elämäämme
ja se voi AINA olla meidän
parhaaksi,
voimaksi.
Mutta, se täytyy `nauttia` loppuun asti.
Kun alkupala tarjoillaan,
ymmärrämme, että nyt alkaa tapahtua.
Alkaa tuntua pahalta ja kiristää
helppoa, lilluvaa oloa.
Pääruokavaiheessa täytyisi olla
ymmärrystä oppia, taistella, väistellä,
kääntää selkää tai kohdata
tilanne/ asia/ ihminen
rohkeasti.
Ihminen toimii mielellään tunteiden mukaan,
mutta jos tahdot todellista
viisautta peliin mukaan,
pyydä sitä Jeesukselta.
Hän tahtoisi käydä kaiken
kanssasi läpi.
Hän on ihan paras opas!
Pääruokavaihe voi olla
lyhyt tai pitkäkin prosessi.
Jälkiruokavaiheessa on ihan parasta,
jos on käynyt taistelua
Jeesuksen kanssa.
Jälkiruoka on herkkuvaihe,
jossa ollaan voiton puolella.
Olo on vahva, koska
koettelemus on todella vahvistanut
ja lisännyt kokemusta ja
tuonut lihaksia.
Parhaita lihaksia on
hengelliset lihakset!
Jälkiruokavaiheen jälkeen on
mahtavaa jatkaa matkaa
voittajana uusiin seikkailuihin.
Jaksakaa siis te, jotka
just nyt olette keskellä
koettelemuksen pääruokaa.
Siellä kannattaa olla ja
ottaa kaikki irti
Hänen kanssaan, joka ei koskaan
salli meille mitään
yli voimien!
Mistähän aineksista seuraava
elämän koettelemus rakentuu..
Eilen olin kuuntelemassa
muissa maissa elävien kristittyjen
tarinoita, jotka eivät
muodostu aivan samanlaisista
aineksista kuin meillä
täällä kotimaassa.
Kaikkien olisi pitänyt olla kuulemassa!
Kun on kyse kuolemasta ja elämästä
ja silti ollaan valmiita
elämään Kuninkaalle ja
nauttimaan kaikki elämän ateriat läpi
(lue: kidutusta, kuolemaa, tuskaa,
nälkää, janoa, likaa, kipua..),
se vetää suomalaisen kristityn hiljaiseksi.
Kaiken keskellä he elävät
voittoisaa elämää, jossa on
ilo, rauha ja suuuuri rakkaus
läsnä jatkuvasti.
Heidän jälkiruokanaan on
ihmeet.
Ihmeet, joita täällä ei edes
osata pyytää.
Tahtoisimme varmasti samaa jälkiruokaa,
mutta kuka on valmis
samaan alkupalaan ja pääruokaan
heidän kanssaan?
