Ystäväni synnytti eilen
pienen ihmisen.
Tytön.
Se on suuri onni.
Jumala puhui sen kautta paljon.
Mm. tämän:
Kun lapsi kasvaa äidin kohdussa
n.9kk, se kyllä kasvaa äidissä,
mutta äiti ei lasta kasvata.
Äiti ei muovaa pientä nenää
eikä äiti muovaa lapsen persoonaa.
Tämä kaikki kehittyminen on suurempaa
työtä kuin ihmisen tekoa.
Jumala ohjaa kohdun tapahtumia.
Äiti voi kyllä vaikuttaa jossain määrin
omilla valinnoillaan,
ja jopa sekoittaa kehityksen kulkua.
Sama liikehdintä on meidän hengellisessä
elämässä.
Se mitä meissä tapahtuu, ei ole
meidän omaa aikaansaannosta,
vaan kaikki on Jeesuksen työtä
meissä Pyhän Hengen kautta.
Me vaikutamme kyllä omilla
valinnoillamme suuresti kasvuumme.
Aina kun valitsemme synnin,
se on sama kuin äiti joisi
myrkkyä raskaana olleessaan.
Synti aina tuhoaa sitä, mitä
Jumala muovaa meissä.
On hienoa oivaltaa,
ettemme voi ottaa kunniaa itsellemme
siitä, mitä Jumala tekee.
Se on suurta armoa.
Olen todella kiitollinen siitä,
että päivittäin saan voimaa
tehdä hyviä valintoja,
jotka kasvattavat hengellistä elämääni,
mutta tiedän sen Jeesuksen työksi
minussa.
Hänelle kaikki kunnia.
Ja Hänelle kaikki kunnia niistä
hetkistä, kun valinnat ovat
olleet myrkkyä elämälle,
ja Jeesuksen anteeksianto on
kuin kosken lailla huuhtonut
valinnat mennessään ja antanut
jälleen elämän jatkua.
Annetaan elämän jatkua ja
pysytään kasvussa.
Annetaan Jeesuksen kasvatta meitä
Hänen kaltaisuuteen.
Se on parasta.
