Olen ollut välillä vähän syvemmissä
mietteissä ja uinut syvemmissä vesissä.
Miettinyt Jumalaa ja omaa tulevaisuutta.
Olenko valmis siihen, mihin
Jumala on minut kutsunut?
Silloin, kun syvimmät mietteet on
olleet käsillä, olen saanut aivan
kummallisella tavalla
vastaukset Raamatusta.
Eilenkin.
Saman tien kun olin erään kysymyksen
heittänyt Jeesukselle,
päädyin lukemaan ja ymmärtämään,
että;
Jokaisella on aina lupa vetää käsijarrusta,
mutta muista, että
`kerskauksesi on ahdistukset, sillä
tiedäthän, että ahdistus saa aikaan
kärsivällisyyttä.
Kärsivällisyydestä seuraa se, että
tulet kestämään koettelemukset.
Kun kestät koettelemukset, se saa
sinussa aikaan toivoa, eikä
toivo saata häpeään.`
Sain taas ymmärtää, että minä en näe
lopputulosta, mutta Jumala on jo siellä.
Hänellä on kaikki varusteet matkan
varrelle, jotta selviän matkasta.
Minun on vain kasvettava ja saatava
roima määrä kärsivällisyyttä.
Illalla sain vielä hurjan määrän
iloa, kun minua muistutettiin siitä,
mikä tuo suurimman tyydytyksen
elämässä.
Vaikka asuntomme ei menisi ikinä
kaupaksi, emmekä ikinä saisi kotia,
se ei koskaan voi poistaa sitä
riemua, kun toinen ihminen kertoo
tulleensa uskoon ja tahtovansa kasteelle.
Tuollaisessa lauseessa on enemmän
kuin tuhat timanttia!
Kuivakin muuttuu virtailevaksi ja
elämää riittää.
